Kivutar

Alku:

Tyttö oli Tuonelan sokea, Loviatar, vaimo vanha,
pahin Tuonen tyttäriä, ilke'in manattaria,
alku kaikille pahoille, tuhansille turmioille.
Sill' oli muoto mustanlainen, iho inhon-karvallinen.

Tuopa musta Tuonen tyttö, Ulappalan umpisilmä,
teki tielle vuotehensa, pahnansa pahalle maalle.
Selin tuulehen makasi, kaltoin säähän karkeahan,
perin viimahan viluhun, kohin päivänkoittehesen.

Tuli suuri tuulen puuska, iästä iso vihuri,
tuuli tuhman raskahaksi, kostutti kohulliseksi
aholla vesattomalla, maalla mättähättömällä.

Kantoi kohtua kovoa, vatsantäyttä vaikeata;
kantoi kuuta kaksi, kolme, neljännenki, viiennenki,
kuuta seitsemän, kaheksan, ympäri yheksän kuuta,
vaimon vanha'an lukuhun kuuta puolen kymmenettä.

Yheksännen kuun lopulla, kuun alulla kymmenennen
kohtu kääntyvi kovaksi, painuvi pakolliseksi;
eikä synny syntyminen, luovu luomaiset sikiöt.

Keski:

Siinä tuo paha pahennus, Tuonen tyttö umpisilmä
jopa vatsansa vajenti, latoi lapsensa vihaiset
alla vaipan vaskikirjan, alla uutimen utuisen.

Teki poikoa yheksän yhtenä kesäisnä yönä,
yhen löylyn lyötävillä, yhen saunan saatavilla,
yhestä vatsan väestä, kohuntäyestä kovasta.

Nimitteli poikiansa, laaitteli lapsiansa,
kuin kuki tekemiänsä, itse ilmi luomiansa:
minkä pisti pistokseksi, kunka änkäsi ähyksi,
minkä laati luuvaloksi, kunka riieksi risasi;
minkä painoi paiseheksi, kunka ruohutti ruveksi,
minkä syöjäksi sysäsi, kunka ruhtosi rutoksi.

Jäi yksi nimittämättä, poika pahnan-pohjimmainen.
Senpä sitte käski tuonne, työnti velhoiksi vesille,
noi'iksi noroperille, katehiksi kaikin paikoin.

Loppu:

"Kolm' on neittä Luonnotarta, Istua tihuttelevat, Tien kolmen jakaimessa, Ve'en neljän vieremässä, Kipuja keräelevät, Vaivoja vakoelevat, Kirjavahan kirstusehen, Vaskisehen vakkasehen; Käsiänsä kuoriksevat, Rintojansa raapiksevat, Itkevät ikäviänsä, Kun ei tuotane kipuja. Äskenpä hyvä olisi, Kun kipuja tuotahisin, Illallaki, aamullaki, Kerran keskipäivälläki."

Parantaja:

"Heretkäte itkemästä, Kyllä mä kipuja annan, Kannan kohta kontin täyen, Sylen täyeltä syseän, Ihosta imento raukan, Raavas raukan ruumihista, Sa'an karvan kantajasta,

Tuhannen tuhuttajasta."