Asioiden iho

Tänään työskentelimme Akatemian kasvitieteellisessä puutarhassa,
mun vanha turvapaikka!
Yritimme oksat, siemenet, pähkinät, kuori, lehdet ja muut asiat,
että sitten ovat painettu paloiksi savea, jättäen jalanjäljet​​.
Olemme havaittu ja tutkittu asioiden iho,
niitä pieniä luonnon jotka aina pidän kerätä.
Kaikki nämä "mitaleja" kanssa hänet jälkia
tulevat antaa kuivua ja keitetty ( niin tulevat terrakotta)  niin voimme luo  jaettu taideteos.
On  hyvin helppo ja sensorinen laboratorio, kaunis kuin luonto! 

Ja sitten, noh....

Kipu.

Pohdinnan  tuhat silmien peili , tuhat kertaa päivässä.

Meno ja palata.

Niin se tapahtuu että kanssa käsin nesteen liikettä ja pyöreä (kuten itse kaupunki) otti jotakin  suuri Milanon kartasta  ja kanssa pidä nyrkkiä tiukka meni ylös metro-portaita puhalsi hyviä asioita suljetussa nyrkki, ja kun vihdoin olet ulos, voit avaa kätesi ja lähes nähdä jotain joka menee pois hyvin nopeasti, mutta tällä kertaa ovat siunauksia sen vanavedessä.

Ah! Nykymaailma! Tekee minulle haluavat ravistella ihmisiä hartiat ja huutaa korvissa " Herätys!!!! "

Mutta ovat olemassa monia toimivia tapoja,

 käytännössä lähes näkymätön.

Ja tasso, Marjakuusi ...

Kuoleman puu, kipu kasvi versio.

Haavan punainen, hyvin inhimillistä, että voit löytää alle sen kuori.

Lihashaava, heti tunnista.

Kun muiden kivulias heijastuksia silmissä ovat tahmea kuten sokeri,

kun riskit eivät tee työsi hyvin,

kun tunnet tarvetta arvokkaan oppitunnin noin kipu ja kuolema,

voit muistaa että alle Akatemian Marjakuusi on kivipenkki hengelle.