martedì 14 maggio 2013
Tähden-pojalle
Nyt, että tämä päivä on ohi voin kirjoittaa.
Nyt että hetki on kulunut,
jotka yön varjot ovat läpäisseet ravisteltiin pieni lamppu valossa ,
ja toinen yö on jo ovella.
Nyt voin vihdoin liuottaa sanoja,
jotka pysyivät suljettuina pieni solmu varovaisuuden ja odotus.
Kirjoitan. Ja kirjoitan että haluaisin sinä tässä nyt,
haluasin halata sinua ja saa sinut tuntemaan että olen lähellä,
niin itse asiassa, henkeni on oikeassa jo kanssasi ja sillä ei ole väliä, että tiedät sen.
Koska tunnen. Minulla miljardeja silmät, ja kaikki keskittyvät sydämesi.
Helpotusta ja surua kietoutuvat toisiinsa kuin pilvet ja aurinko,
nyt, nyt, kun juna kulkee pois.
Ovat täynnä tunteita kipua, syvä ja rehevää.
Kun tulet takaisin minä pesen pois hiemän tätä kipua,
ja rakastava häntä se voisi tulee tehdä se kuin laulu.
Meillä saattaa olla puhdistettava arvet ja turvallinen sydän .
Iscriviti a:
Commenti sul post (Atom)

Nessun commento:
Posta un commento