Yksi uusi vaihe on alkamassa.
Vieläkään ei ymmärrän täysin,
mutta jo rakastan sitä.
Miksi se on vaikea, ja minun tunteita -varsinkin pahin-
ovat niin inhimilliset, jotka saavat minut tuntemaan osa jotain.
Ja kun avaat silmäsi tällä tavalla, näet, että kipu on maailmaan osa ja että olet itse yhtä kanssa kaiken ympärilläsi, kuten loimi ja kude sisällä kangas.
Ja kaikki mitä tuntui kuten SINUN kipu voi olla laimennettuna koko Luomakunta,
ja kanssa vähintään avaamisen sydän,
ei on mahdollista katsoa Luomakunta ilman tunnustaa sen kauneutta.
Ja niin se on, että pelko ja kipu voivat muuttuvat rakkaus.
Ja sitten päätin, että ruokani tällä hetkellä
voivat olla pienet asiat ja rakkaus.
Rakkaus, joka kuiskaa sateessa:
" Hymyilet, nauraa, tanssia! Olet vapaa! Olette vapaa! "
Ei ole mitään menetettävää.
Rakkaus ei on hallinta.
Kynttilät sytytettiin.
Kaikki on mahdollista.
♡ @ ♡
Nessun commento:
Posta un commento