Päivät kuluvat. Joskus nopeasti, joskus hitaasti.
Päivät ovat pilviä ja vettä,mutta joka päivä tekee enemmän polttava sydämeni.
Pienet asiat, pienet eleet, ja suuret ajatukset.
Purkki on täynnä, niin pian voi olla tyhjä. Vain sitten voin kuuntelee taas.
Olen hieman peloissani peiliin ja sen väärin heijastus.
Niinpä olen varovaisesti ajatuksiani kanssa: voin katsoa silmiin, ja kyseenalaistamaan ajatukseni.
Ei haluan estää heitä koska voivat olla hyödyllisiä, ja ilman ne Kettu ei on Kettu.
Mutta voin välttää pysähtymistä pinnalla ja haluan nähdä heidän todelliset kasvonsa.
Nessun commento:
Posta un commento